Isaiah 34

1Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa; te kansakunnat, ottakaa varteen. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa. 2Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa. Hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi. 3Heidän surmattunsa heitetään pois, ja niiden raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän vertaan. 4Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon kuin kirja, ja kaikki sen joukot varisevat alas, niin kuin lehdet varisevat viinipuusta, niin kuin raakileet viikunapuusta. 5Sillä miekkani taivaassa on juopunut. Katso, se iskee alas Edomiin tuomioksi kansalle, jonka olen vihkinyt tuhoon. 6Herran miekka on verta täynnä, rasvaa helmeilevä, karitsojen ja kauristen verta, pässien munuaisrasvaa. Sillä Herralla on uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa. 7Re'eem-eläimiä kaatuu yhteen joukkoon, mulleja härkien mukana. Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän multansa helmeilee rasvaa. 8Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta. 9Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa laavaksi, sen maa tulee palavaksi pieksi. 10Se ei sammu yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu. Se on oleva raunioina polvesta polveen, siellä ei kulje kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen. 11Sen perivät pelikaanit ja siilit, pöllöt ja korpit asuvat siellä. Hän vetää sen yli autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan. 12Siellä ei ole enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikki sen ruhtinaat ovat poissa. 13Sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen linnat nokkosia ja ohdakkeita. Siitä tulee sakaalien asunto ja strutsien tyyssija. 14Siellä erämaan eläimet ja sakaalit yhtyvät, vuohipukit tapaavat toisiaan. Siellä öinen kulkija saa yksin rauhan ja löytää lepopaikan. 15Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen. 16Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: näistä ei tule puuttumaan yhtään eikä yksikään ole toistaan kaipaava. – "Sillä minun suuni on niin käskenyt." – Hänen Henkensä on koonnut ne yhteen. 17Hän on heittänyt arpaa niiden kesken, ja hänen kätensä on jakanut sen niille mittanuoralla. Ne perivät sen ikiajoiksi ja asuvat siellä polvesta polveen.

Copyright information for FinSTLK2017